Ehdottomasti!
Lääkitys on aina otettava huomioon valmennuksen alkaessa. Muutokset ruokavaliossa ja paastoaminen toteutetaan aina lääkityksen asettamat rajat huomioon ottaen. Valmennuksen aikana tulee ajankohtaiseksi tiettyjen lääkkeiden vähentäminen, jolloin minun tehtäväni on ajoissa neuvoa asiakasta ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin tai diabeteshoitajaan.
Lääkeasiantuntija tuo turvallisuutta valmennukseen
Kenenkään ei pitäisi tehdä radikaaleja muutoksia ruokavalioon ilman ammattilaisen valvontaa, jos käytössä on lääkärin määräämiä lääkkeitä sairauden hoitoon. Lääkkeet ovat määrätty sen hetkiseen tilanteeseen ja jos potilaan tila muuttuu (esim. verensokeriarvot tai verenpaine), tulisi näihin muutoksiin reagoida nopeasti. Vielä jos henkilö saisi tässä kohtaa kannustusta ja tukea elämäntapamuutoksessa, eikä hänen tarvitsisi selviytyä siitä yksin, se olisi hienoa! Harmittava tosiasia on kuitenkin se, että tällä hetkellä moni säätää lääkeannoksiaan itsenäisesti ja tekee suuriakin muutoksia elämäntavoissaan kertomatta lääkärilleen. Nämä ihmiset eivät ole kenenkään seurannassa. Sen lisäksi, että heillä jää käyttöön tarpeettomia lääkkeitä, he saattavat asettaa itsensä vaaraan. Lääkkeillä saavutetut liian alhaiset verensokerit tai verenpaineet voivat aiheuttaa hengenvaarallisen tilan.
Britannian malli Suomeen?
Olenkin erittäin iloinen The Pharmaceutical Journal- julkaisun artikkelista, missä kerrotaan farmasistien laajentuneesta työnkuvasta Britanniassa. Artikkelissa kerrotaan, että Britanniassa on alettu kouluttamaan farmasisteja tyypin 2 diabeetikoiden lääketiputusten erikoisosaajiksi ja antamaan neuvoja hiilihydraattirajoitteisesta ruokavaliosta. Tarkoitus on antaa farmasisteille laajemmat tiedot ja valtuudet ruokavalio- ja lääkeannosneuvontaan tyypin 2 diabeetikoille.
Farmasistit tapaavat tyypin 2 diabeetikoita säännöllisin väliajoin heidän hakiessaan lääkkeitä apteekista. Saman asioinnin yhteydessä farmasistit pystyisivät antamaan oikeanlaista (hiilihydraattirajoitteista) ruokavalioneuvontaa ja neuvomaan esimerkiksi insuliiniannosten muutoksissa ja muiden diabeteslääkkeiden annosten pienentämisessä. Hiilihydraattirajoitteisen ruokavalion myötä myös verenpaine yleensä laskee ja verenpainelääkityksen vähentäminen saattaa tulla ajankohtaiseksi hyvinkin nopeasti. Tyypin 2 diabeetikon olisi tällaisessa tilanteessa erittäin helppoa käydä omassa apteekissaan ja hakea sieltä farmasistin neuvot verenpainelääkityksen alentamiseen.
Mielestäni farmasistien ammattitaitoa ei ole Suomessa otettu täydellä teholla käyttöön. Farmasisteille olisi tässä mahdollisuus laajentaa omaa työnkuvaa muuttuvassa maailmassa ja pitää kiinni asemastaan osana terveydenhuoltoa robottien ja päivittäistavarakaupan ravistellessa apteekkialaa.
Sen lisäksi tässä olisi yksi keino vähentää perusterveydenhuollon taakkaa tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyden kasvaessa, parantaa tyypin 2 diabeetikoiden lääkitysturvallisuutta ja rohkaista heitä elämäntapamuutokseen!
