Henkilökohtainen rasvanvarastoinnin sietokynnys (PFT)
Personal fat threshold
Teorian mukaan meillä jokaisella on geneettisesti määräytynyt rasvanvarastointikyky, joka tarkoittaa kuinka paljon kykenemme varastoimaan ihonalaisrasvaa, ennen kuin metaboliset ongelmat alkavat. Henkilökohtaisen rasvan varastoinnin sietokynnys -teoria antaa uudenlaisen näkökulman tyypin 2 diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän syntymekanismeihin ja hoitoon. Kun rasvan varastoinnin sietokynnys täyttyy, ei ihonalaiskudos enää varastoi rasvaa ja se alkaa varastoitua sisäelimiin. Rasva varastoituu ensin maksaan ja lopulta haimaan ja tämä johtaa ja tyypin 2 diabetekseen.
Prof. Roy Taylor kuva: Newcastle University
Professori Roy Taylor ja hänen tutkimusryhmänsä tutkivat vuonna 2015 sellaisten ihmisten potilastietoja, jotka olivat sairastuneet (diagnoosi) tyypin 2 diabetekseen vuosina 1977 – 1991. Tutkimuksen mukaan 36 %:lla sairastuneista oli BMI 25 tai alle, eli he olivat normaalipainoisia.1 Sairastumisen taustalla täytyy siis olla jokin muu selitys, kuin pelkkä lihavuus.
Rasvanvarastoinnin sijainnin merkitys elimistössä
Ihonalaisrasvalla näyttäisi olevan minimaalinen vaikutus tyypin 2 diabeteksen kehittymisessä ja sydänsairauksissa. Tutkimukset osoittavat, että jos rasvaa lähdetään poistamaan kirurgisesti rasvaimulla, niin toimenpiteellä ei ole metabolisten terveysmarkkerien/veriarvojen kannalta suurtakaan merkitystä.4 Tutkimukset puolestaan tukevat teoriaa, jonka mukaan rasvavaraston sijainnilla elimistössä on suuri merkitys riskille sairastua metaboliseen oireyhtymään ja tyypin 2 diabetekseen. Jos rasva varastoituu ihon alle ns. ulkonäölliseksi lihavuudeksi, on se metabolisten sairauksien kannalta ”oikea/turvallinen” paikka. Rasvan alkaessa varastoitua sisäelinten ympärille, kasvaa metabolisten sairauksien riski nopeasti. Vyötärönympärys verrattuna yksilön pituuteen on puolestaan hyvä mittari arvioitaessa metabolisen oireyhtymän mahdollisuutta.5
Lipodystrofia eli ihonalaisrasvan varastointikyvyn puutostila
Lipodystrofia on rasva-aineenvaihdunnallinen häiriö, jossa ihmisellä ei ole lainkaan rasvanvarastointikykyä ihonalaiseen rasvakudokseen. Näille ihmisille kertyy helposti sisäelinrasvaa ja tämä johtaa nopeasti insuliiniresistenssiin. He ovat siis metabolisesti sairaita, mutta eivät ulkoisesti lihavia. Tämä ilmiö tukee vahvasti professori Taylorin teoriaa, jossa jokaisella on geneettisesti määräytynyt rasvanvarastoinnin sietokynnys. Lipodystrofiaa sairastavilla ihmisillä tämä kynnys on erittäin matala.6
Haima ja tyypin 2 diabetes
Liian suuresta prosessoitujen hiilihydraattien ja sokereiden kulutuksesta johtuva liiallinen insuliinihormonin eritys elimistössä aiheuttaa myöhemmin insuliiniresistenssin. Hyperinsulinemia, eli insuliinin liiallinen määrä stimuloi de novo lipogeneesi -reaktiota (rasvan uudismuodostusta). Reaktiossa maksa muuntaa liiallisen glukoosin ja fruktoosin rasvaksi. Maksa pakkaa ja lähettää tätä uutta rasvaa VLDL-partikkeleina (very low density lipoprotein) muualle elimistöön ja tekee sen saatavuuden helpoksi muille sisäelimille. Lihaksisto ja sisäelimet keräävät tätä uudisrasvaa kudoksiinsa. Tämä näkyy ihmisellä keskivartalolihavuutena, joka on tärkeä merkki metabolisen oireyhtymän diagnosoinnissa. Rasvan kertyminen sisäelinten ympärille pahentaa entisestään insuliiniresistenssiä ja haima kompensoi tilannetta erittämällä insuliinia yhä enemmän pitääkseen elimistön verensokerit normaalilukemissa. Lopulta maksa ei enää pysty lähettämään kaikkea uudisrasvaa eteenpäin, jolloin ylijäämä jää maksaan ja se alkaa rasvoittua. Tämä johtaa rasvamaksadiagnoosiin.2
Tilanteen jatkuessa alkaa rasva kertyä myös haimaan.3 Rasvan kertyminen haimaan aiheuttaa sen, että haima ei pysty enää erittämään insuliinia normaalisti, koska se on rasvakerroksen peitossa. Tässä vaiheessa insuliinin määrä alkaa vähetä ja verensokerit nousta. Tämä tapahtuu yleensä noin kaksi vuotta ennen tyypin 2 diabeteksen diagnoosia.3
Lisäksi glukoosi alkaa lisääntymään virtsassa, mikä aiheuttaa lisääntyneen virtsaamistarpeen sekä janoisuuden. Diagnoosina on tyypin 2 diabetes.
Lopuksi
Yksilön henkilökohtainen rasvanvarastointikyky selittää hyvin ilmiön, jossa tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään sairastuu kaiken painoisia ihmisiä. Saattaa olla lihavia ihmisiä, jotka ovat metabolisesti aivan terveitä ja normaalipainoisia ihmisiä, jotka sairastuvat tyypin 2 diabetekseen. Rasvan varastoituminen ihonalaisrasvaksi on metabolisesti turvallista ja se on ikään kuin suojamekanismi insuliiniresistenssiä ja metabolista oireyhtymää vastaan. Myös fysiologinen näkökulma tukee teoriaa. Kun henkilökohtainen rasvanvarastointikynnys täyttyy, kaikki ylimääräinen energia alkaa varastoitua aluksi lihaksiin ja sen jälkeen sisäelimiin. Kun verensokerin säätelyn kannalta tärkeimmät elimet, kuten maksa ja haima rasvoittuvat, johtaa se lopulta tyypin 2 diabetekseen.
Lähteet:
1.Taylor R, Holman R R. Normal-weight individuals who develop type 2 diabetes: Personal fat treshold. Clinical Science.2015 Apr;128 (7) :405-410.
2.Trends Endocrinol Metab. 2010 June; 21 (6): 345-352
3.Trajectories of glycaemia, insulin sensitivity, and insulin secretion before diagnosis of type 2 diabetes: an analysis from the Whitehall II study. Lancet 2009;373: 2215-2221.
4.Klein S, et al. Absence of an effect of liposuction on insulin action and risk factors for coronary heart disease. N Engl J Med.2004; 350 (25): 2549-2557.
5.Ashwell M, et al. Waist-to-height ratio is more predictive of years of life lost than body mass index. ploS One.2014; 9(9): e103483. doi: 10.1371/journal.pone.0103483. Accessed 2017 Jun 6.
6.Hussain I. et al. Lipodystrophy syndromes. Dermatol. Clin. 2008. Oct; 26 (4): 569-ix.