Metabolinen oireyhtymä tunnettiin alunperin insuliiniresistenssi oireyhtymänä. Insuliiniresistenssin ”isä” professori Gerald Reaven, MD nautti kansainvälisestä tunnustuksesta keksittyään termin Syndrome X:n eli metabolisen oireyhtymän. Hän kuoli helmikuun 12. päivä vuonna 2018. Reaven oli ensimmäinen tutkija, joka löysi liiallisesta insuliinin määrästä johtuvan insuliiniresistenssin. Se oli kiistanalainen konsepti, johon kohdistui paljon vastustusta mutta Reaven todisti epäilijöille olevansa oikeassa. Hänen havaintonsa oli myös se, että insuliiniresistenssi aiheutti joukon metabolisia häiriöitä, jotka yhdessä nostivat merkittävästi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Hän yhdisti insuliiniresistenssin kriittiseksi linkiksi sairastua tyypin 2 diabetekseen, metabolisiin sairauksiin sekä sydän- ja verisuonitauteihin.
Metabolisen oireyhtymän eli insuliiniresistenssin kiistanalaisuus
Reavenin aloittaessa tutkijana 1950-luvulla yleinen uskomus oli, ettei ole, kuin yhden tyyppistä diabetesta ja se johtui insuliinin puutoksesta. 70-80 luvuilla insuliiniresistenssi käsite sisälsi jälleen paljon kiistanalaisuuksia. Reaven intohimoisena tutkijana ei pitänyt mielipiteistä, vaan hän vaati faktoja, niin kuin hyvän tiedemiehen pitääkin. Hänen faktansa olivat peräisin hyvin tehdyistä tieteellisistä tutkimuksista eikä mistään olettamuksista.
Vuonna 1988 Hän esitteli konseptinsa Yhdysvaltojen diabetesyhdistyksen Banting palkintogaalassa (arvostetuin diabeteksen tutkimukseen liittyvä palkintogaala). Reaven esitteli kuinka insuliiniresistenssi johtaa metabolisen oireyhtymän sairauksiin ja kutsui sitä nimellä Syndrome X. Hän kuvaili sen joukoksi erilaisia metabolisia häiriötiloja kuten: korkea verenpaine, korkeat verensokerit, matala HDL-kolesteroli ja korkeat triglyseridi-arvot. Nämä tekijät tulivat tärkeimmiksi tekijöiksi arvioitaessa metabolisten sairauksien riskitekijöitä (sydän- ja verisuonitaudit, aivoverenvuoto ja diabetes).
Gerald Reaven voitti uransa aikana merkittäviä tieteellisiä palkintoja ja oli erittäin arvostettu diabetestutkija.
Gerald Reavenin voittamat tieteelliset tunnustukset:
- William S. Middleton Award for outstanding achievement in medical research from the Veterans Affairs Administration, the Banting Medal for Scientific Achievement from the American Diabetes Association, the Banting Memorial Lecture from the British Diabetes Association, the Fred Conrad Koch Award from the Endocrine Society, the Distinction in Clinical Endocrinology Award from the American Association of Clinical Endocrinologists, and the National Lipid Association Honorary Lifetime Member Award.
Metabolisen oireyhtymän kriteerit (The 2005 National Cholesterol Education Program (NCEP) Adult Treatment Program III (ATP III)
- Vyötärön ympärys ylittää miehellä 100 cm ja naisella 90 cm. Jos vyötärö ylittää miehellä 94 cm ja naisella 80 cm, vaara metabolisen oireyhtymän syntyyn on jo olemassa.
- Veren triglyseridien määrä on suurentunut (yli 1,7 mmol/l).
- Veren HDL-kolesterolin eli hyvän kolesterolin määrä on pienentynyt (alle 1,0 mmol/l miehellä ja alle 1,3 mmol/l naisella
- Kohonnut verenpaine tai verenpainetauti
- Yön paaston jälkeen otettu verensokeri on ylärajoilla tai kohonnut (plasman glukoosipitoisuus 5,6 mmol/l tai enemmän
Jokainen yksittäinen metabolisen oireyhtymän kriteeri lisää tulevaisuudessa sydän- ja verisuonitautien riskiä merkittävästi. Riskitekijöille on yhteistä insuliiniresistenssi, keskivartalo lihavuus, korkea verenpaine ja epänormaalit rasva-arvot. Vaikka yleisesti lihavuus on yhdistetty metaboliseen oireyhtymään kuitenkin arviolta 25 prosenttia metabolista oireyhtymää sairastavista ovat normaalipainoisia.
HUOM! LDL- kolesteroli ei kuulu metabolisen oireyhtymän kriteereihin!!
LDL (”paha kolesteroli”) ei kuulu diagnoosikriteereihin
Vaikka moni lääkäri- ja yleiset ohjeistukset keskittyvät LDL kolesteroliin ja sen alentamiseen statiinilääkityksellä, korkea LDL- kolesteroli ei kuulu metabolisen oireyhtymän diagnoosikriteereihin (The 2005 National Cholesterol Education Program (NCEP) Adult Treatment Program III (ATP III)
Kokonaisuus ratkaisee tässäkin asiassa. Pitää ymmärtää, milloin kolesterolista tulee vaarallista. LDL voidaan jakaa vielä ”hyvään” ja ”huonoon” riippuen metabolisesta tilanteesta. Triglyseridi-arvoa pidetään merkittävämpänä markkerina tieteessä.
Suomessa metabolisen oireyhtymän esiintyvyys on yleistä ja kasvaa koko ajan myös lasten keskuudessa. Joka kolmas mies ja joka neljäs nainen sairastaa metabolista oireyhtymää. Metabolinen oireyhtymä lisää merkittävästi riskiä sairastua aivoverenvuotoon, sydäntauteihin, diabetekseen, syöpään, rasvamaksaa, PCOS:aan sekä uniapneaan. Se lisää myös riskiä saada vakavaa muotoa oleva koronavirus (COVID-19).
Insuliiniresistenssi on tullut keskukseksi metabolisen oireyhtymän patofysiologiassa. Tämän takia metabolista oireyhtymää nimitettiin aluksi Insuliiniresistenssi oireyhtymäksi. Jos insuliiniresistenssi aiheuttaa syndrome X:n niin mikä aiheuttaa insuliiniresistenssin??
Gerald Reaven todisti, että hyperinsulinemia aiheuttaa insuliiniresistenssiä ja insuliiniresistenssistä syntyi metabolinen oireyhtymä. Hyperinsulinemia saattaa aiheuttaa korkeaa verenpainetta lisäämällä suolan ja veden takaisinimeytymistä, hyperinsulinemia stimuloi triglyseridisynteesiä maksassa. Maksa lähettää tyydyttynyttä rasvaa verenkiertoon VLDL-lipoproteiineina. Hyperinsulinemia aiheuttaa lihavuutta. Hyperinsulinemia aiheuttaa insuliiniresistenssiä.
Metabolinen oireyhtymä on parannettavissa
Lue miten Tuomas parani metabolisesta oireyhtymästä Vasteen avulla.
